04 Ueno

Olen käynyt Uenossa nyt kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla Yanakassa kävelyn yhteydessä, tsekkaa aiempi artikkeli ;D ja toisella kerralla vaihtarikavereideni Lauran ja Iineksen kanssa. Silloin oli Lauran syntymäpäiväkin ja hauskaa oli, varsinkin joutsenpolkuveneissä. Välillä muut joutsenveneet lähtivät tulemaan uhkaavasti kohti, varsinkin yksi punainen… XDD

Ueno on suuri puisto, josta löytyy mm. eläinpuisto, karuselli, temppeleitä, museoita, suihkulähteitä, sakura-puita, baseball-kenttä…

Emme menneet tällä kertaa mihinkään museoihin, ehkä joskus huonommalla säällä sitten. Tällä kertaa nautimme upeasta ulkoilmasta ja sakura-ajasta. Japanin linnut olivat yksi ihmetyksen aihe, varsinkin korppien ääni, joka oli todella pelottava, vanhan papan kuuluinen örinä.

Ensimmäisellä tutkimusretkelläni yksin ollessani, kävin syömässä matcha -jäätelöä. Matcha, eli japanilainen vihreä tee, on yksi makumaailmoista, johon Japanissa törmää väistämättä. Sitä löytyy jäätelöistä, karkeista, KitKat –suklaasta! Vaikka mistä. Hyvää oli, eikä ollut kovin makeaa, sopii tyypeille, jotka eivät halua sokeripläjäystä. Lisukkeena oli punapaputahnaa, mihin myös törmää vähän väliä. Suosittelen. Sekään ei ole kovin makeaa, vaan juuri sopivaa. Itse kahvilakin oli suloinen perinteisen japanilaisrakennuksen tyylinen, nähtävyys sinänsä. Tarjoilijat pitävät huolen, että teekuppi on täynnä, mikä ei kuitenkaan lisännyt hintaa.

Japanilaisissa ravintoloissa asiakkaille tuodaan lämpimät pyyhkeet, johon voi pyyhkiä kätensä ennen ruokailua, ja sen aikanakin, jos tarve on. Käteistä tarvitsee aina olla mukana. Japanilaiset ovat siinä mielessä vanhan aikaisia, että kortilla maksaminen on useissa paikoissa mahdotonta. Tippiä ei tule antaa, se koetaan loukkaavana. Niistää ei saa ruokapöydässä. Eikä mielellään muiden seurassa…

Japanilaisissa pyhäköiden piha-alueilta löytyy tällaisia toivomuslaattoja. Ihmiset toivovat yleensä perheelleen onnea ja terveyttä, hyvää säätä, hyvää satoa, perheen lisäystä, menestystä työelämässä yms.

Yllätyn aina, kun näen appelsiini- tai sitruunapuun, ihan kuin Espanjassa tai muualla etelän lomalla. Onhan Japanissa helle, mutta kuitenkin. Tuskin tulen tottumaan tähän. Hedelmät ovat aina vain kovin korkealla… Vihreys täällä on mahtavaa, todella raikasta ja monia sävyjä, joita Suomessa ei normaalisti tule edes nähtyä. Sammal! Sitä on paljon ja se on haluttua tavaraa puutarhoihin ja patsaiden päälle. Pidän sammaleesta, paljon! Opin koulussa, että se on japaninkielellä ”koke”. Koke ga daisuki desu!

03 Yanakassa kävellen

Kun minulla oli hieman vapaapäiviä, uskaltauduin lähtemään yksin Tokioon päin. Otin matkaopaskirjassa ehdotetun kävelyreitin ja suunnistin sen avulla, suunnaten kohti Yanakaa. Kirjassa sanottiin, että reitti kestäisi 1,5 tuntia, mutta olin niin kiinnostunut poikkeamaan jokaiseen pyhikköön mitä reitillä tuli tielle, että aika venähti parilla lisätunnilla. Lisäksi jatkoin matkaa Uenoon, jonka museot olivat kylläkin maanantaina kiinni, mutta itse puistoon on aina vapaa pääsy. Tein tähän karttaan merkintöjä, missä oli kiinnostavia nähtävyyksiä.

1. Otin Yamanote line -junan, joka kiertää koko Tokion ympäri ja jäin pois Nishi-Nipporin asemalla. Siellä oli vähän hankalaa löytää kyseisen reitin alkupistettä, mutta se löytyi normaalia katutasoa korkeammalta, kunhan vain lähti portaita ylös, Suwan ylängölle. Portaat kiivettyäni saavuin puistoon, josta alkoi kyseinen kävelyreitti.

2. Heti vasemmalla puolella oli hienoja temppeleitä sekä hautausmaita, mitkä olivat näin ensikertalaiselle Japanin matkaajalle kyllä upea kokemus. Sakura-aika oli onnekseni vielä käynnissä, vaikka maahan olikin satanut jo paljon lehtiä.

3. Tenno-jin temppeli ja sen läheisyydessä olevat upeat hautausmaat löytyivät taas hieman korkeammalta harjualueelta, Nipporin aseman läheisyydestä. Temppelialueen tärkein nähtävyys on pronssinen suuri Buddha.

4. Kun kävelee alas Sansakizakaa, sieltä löytyy kiinnostavia sisäpihalla varustettuja pyhäkköjä ja hautausmaita, mutta myös pieniä tuliaisputiikkeja. Zenho-enin temppelin pihamaalta löytyy kuusi metrinen kullattu armonjumalattaren patsas, Yanaka Kannon. Pyhäkön puurakenteet ovat koristeellisesti veistettyjä ja aiheina ovat mm. lohikäärmeet sekä Feeniks-linnut.

5. Vastakkaisella puolella katua, hieman alempana on pieni paperitarvikeliike, joka on Tokion vanhimpia, Isetatsu.

6. Daimion kellomuseo, jossa en itse kylläkään käynyt löytyy tien päästä. Sekin on maanantaisin kiinni.

7. Kun ylittää ruuhkaisen päätien, Shinobazu-Dorin, löytää itsensä Nezu-pyhäkön puutarhalle, jossa kasvaa atsalea pensaita rinnettä pitkin ja lammessa ui karppeja sekä kilpikonnia. Puiston sisäänkäynnillä on vakuttava tumma Torii -portti. Lisää kauniin punasävyisiä Torii -portteja löytää puiston sisäpuolelta. Tulee mieleen Geishan muistelmat -elokuva, nämä eivät kuitenkaan ole kyseiset elokuvassa nähdyt portit.

8. Meiji-kauden aikainen kolmikerroksinen puutalo, jossa toimii japanilainen ravintola Hantei, löytyy päätietä jatkettaessa Uenon suuntaan. Kävin Uenossa ihan vain kävelyllä, sieltä löytyy paljon nähtävää ihan jo kävelijällekin, mutta halukkaille löytyy monenlaisia museoita sekä eläinpuisto. Pahoittelen, jos postaus tuntui liian pitkältä mutta halusin laittaa paljon kuvia tällä kertaa, kun niitä kerrankin tuli otettua.

02 Arigatoo Gozaimasu

 

Ensimmäinen viikko on pian takanapäin. Lento oli yllättävän miellyttävä. Olin varannut suoran lennon Finnairilta Helsinki-Vantaalta Narita-Tokyon -lentokentälle. Se kesti hieman yli 9 tuntia ja voin suositella sitä lämpimästi. Lentokoneessa jaettiin kaksi kertaa ruokaa ja kahvia. Myös leffoja sai katsella edessä istuvan selkänojassa olevasta TV:stä. Lennon aikana tuli täyttää kaksi lomaketta, jotka kerättiin lentokentälle saavuttua. Lomake sisälsi perustietoja; nimet, sukupuoli, puhelinnumero, mutta myös paljonko on käteistä mukana sekä Japanissa asumispaikan osoitteen, joka kannattaa kirjoittaa jo etukäteen muistiin.

Itse jouduin odottamaan Japanin lentokentällä hetken, sillä tarvitsin pitkäaikaista oleskelua varten Residence Card -kortin. Itse ei kuitenkaan tätä tarvinnut tietää, vaan passin tarkastajat osasivat kyllä neuvoa minne mennä ja se suoritettiin sivummalla eri huoneessa, missä otettiin kasvokuva sekä sormenjälkitunnistus.

Vastassa minua odotti tutor oppilas, jonka kanssa matkustimme Sagamiharaan, Sagami-Onon juna-asemalla, tosin otimme Naritan kentältä bussin sinne. Japanilaiset jonottavat bussiinkin jo ennen sen saapumista, viittoa ei tarvitse. Japanissa busseissa käytetään Pasmo -bussilippua. Sen voi itse tulostaa automaatista ja siihen ladataan haluttu summa rahaa. Lataus onnistuu myös useissa ruokakaupoissa ja kioskeilla, kassahenkilökunta voi myös suorittaa sen, jos ei itse osaa. Kaupunkibusseissa sisään mennään keskiovesta ja leimataan kortti automaatilla oven luona. Poistuminen on kuskin etuovesta, jossa taas leimataan korttia, mutta bussikuskin tiskillä olevalla automaatilla.

En vieläkään voi olla kummastelematta asiakaspalvelun tasoa ja kohteliaisuuden määrää, arigatoo gozaimasu ja sumimasen kuulee koko ajan ja apua saa jos kysyy. Englannin taito on kyllä ongelmaista. Tokion alueella ja turistikaupungeissa englantiakin osataan puhua vähän paremmin. Minua ovatkin japanilaiset opiskelija tutorit auttaneet paljon, mikä on helpottanut sopeutumista. Sain apua myös rahan nostamisessa, mikä aluksi ei onnistunut pankkiautomaateilla, vaikka niissä lukikin, että Visa – kortti toimisi. Tämä onnistui kuitenkin 7 eleven – kaupan sisällä olevasta automaatista.

Kyseinen Sagamihara, Kanagawassa, ei ole mikään turisti alue. Tunnelma on rauhaisa ja alueella on enimmäkseen omakotialuetta, ainoa ”city” onkin juuri tuo Sagami ­- Ono juna-asema ja sen ostoskeskukset. Sagamihara ei ole mitenkään kiinnostava nähtävyys Japanissa matkustavalle. Odotankin pääseväni joidenkin hieman kiinnostavampien nähtävyyksien luo. Luonto on kuitenkin äärimmäisen kaunista täälläkin ja pidän erityisesti yliopistoni alueesta, varsinkin kirsikankukka puista. Sakura – aika on vain harmillisen lyhyt. Ja se on juuri nyt huhtikuun alussa parhaimmillaan.