Opiskelen sisustusarkkitehtuuria mutta Japanissa kurssin nimi on Environmental Design eli hieman eri (suom. ympäristösuunnittelu). Värjäämisellä ei siis ole mitään tekemistä koulukurssini kanssa, mutta huvikseen yritimme sitä apuopettajan avustuksella.
Koulussa oli puhetta luonnon väreillä värjäyksestä ”someru” ja siitä kuinka sitä ennen vanhaan tehtiin ja kaverit innostuivat koittamaan sitä luennon jälkeen.
Japanilaiseen kulttuuriin on kuulunut kankaiden värjäystä tietyin kuvioin. Kun liinaa taitellaan ja solmitaan perinteiseen tapaan, saadaan haluttu kuvio. Japanissa nimitys tälle tekniikalle on Shibori.
Tietenkin Suomessakin ja ympäri maailman on samantyylistä luonnonvärein värjäystä harjoitettu, mutta kenties joitakin eroja tekotavoissa on ollut. En ole liiammin perehtynyt kankaiden värjäämiseen mutta hauskaa puuhaa se oli ja koitan mielelläni uudestaan.
Me käytimme värjäykseen vaalean punaisen beigehtävän värin saamiseksi ”azuki” punapapuja. Ja keltaisen värin saamiseksi jotakin kasvia jonka nimeä en pysty muistamaan. Aika perus rikkaruohoa muistutti. Mutta väri oli kyllä mahtava keltainen värjäyksessä ja saimme aikaan hienoja kankaita. Mitä valkoisempi alun perin, sitä paremmin väri tarttui (yllätys yllätys).
WASABI NEWS 